Olen turkulainen runoilija

Olen turkulainen runoilija

         katselen kuinka talot vajoaa saveen
      hoilaaja jokeen
   aurinko kauas Pansion taa
kohta yö pöyhii lehmukset
on helpompi kirjoittaa
   rakkaudesta kuin rakastaa, on mukavampi
      katsella maisemaa kuin peiliin

                 olen turkulainen runoilija
                    olen ikuinen mies yli laidan
                       kesäkuun matalassa akanvirrassa
                          olen onttoa romurautaa
                          kellumassa kitisten
                       kalpeiden nilkkojen kaislikossa  
                    kuin järjetön mä oisin
                 olen hirvi Kupittaalla
              mieleeni juolahtaa
           kadottamieni kainaloittesi hapahko laventeli
        kuulen satakielten marseljeesin kuin silloin
        kun lemmenotteesi oli jännä kuin vapaamuurarin ensi kättely
           oi miksi säästän päässäni tällaista krääsää
              miksi kiinnyn nostalgiaan
                 kuin naamapaiseeseen

                    kohta yö sytyttää hevoskastanjat
                               olen turkulainen runoilija
                               kaikki täällä on sata vuotta
                            sinne tai tänne, Kaarle-herttuaa korsetissa
                         katkokävelevää paavonurmea alati venyvällä viimeisellä kierroksella

                      silti en lakkaa ihmettelemästä
                   paikallispuudutuksen
                korutonta käytännöllisyyttä
                olen painekyllästetty
                   mutta ymmärrän toki omistavan luokan tuskaa, kun ompelen
                      nappia, unelmoin kotletista ja tortusta, tunnustelen
                         viimeistä savuketta
                            kuin äkillistä nänniä
                               niinä hetkinä kaihoan
                               meininkiä ja kuukausipalkkaa, kaihoan ruusuporan ääntä, ruusuja, punaisia
                            kuin puskafarssin kynsilakka, ilta-auringon veri Raadelman tiilillä, punaisia
                         kuin täplä joka kertoo meidän olevan tässä. Tai Jupiterissa.
                      Nansen (zen-mestari, ei naparetkeilijä) sanoi: Se on kaikkialla!
                   hän ei ollut koskaan
                piipahtanut Ilpoisten ostarilla
                kun orvot lampunvarjostimet pyörivät
                   parkkiruutujen pölyssä
                      kuin risupallot mustavalkoisella preerialla
                         ja keittokomeroiden ikkunoissa
                            humanoidit pyyhkivät suupieliään odottaen
                               madonreikien avautumista
                                                 olen turkulainen runoilija

                                                        kohta yö avaa vaahteroiden napit
                                                     laho jäytää klubien toteemit
                                                  emme voi itse määritellä
                                               sanojemme merkityksiä, konstaapeli
                                            on viimein tajunnut sen ja vetänyt aseen esiin, kukaan
                                            ei ole turvassa, pönttöihin tunkeudutaan
                                               olen kuivahiivaa
                                                  lapsuudestani on jäljellä vain niistetyt riekaleet
                                                     nuoruudestani ei mitään
                                                        on lohkeilut henkeni astian emali
                                                           on mallastunut ivani ohra
                                                           sanotaan nyt rehellisesti: maailma
                                                        on pällien käsissä, lihaisa rapsakka pälliburgeri
                                                     järjetöntä, munatonta raivoa
                                                  kaikilla taajuuksilla, toisinaan
                                               soitan rocklevyä ja vähäinen sieluni paisuu, tipuseni
                                            tanssii, tiettynä hetkenä Kuu on misteli
                                            kirkontornin latvuksessa

                                             kohta aamu rassaa
                                                tammien ikenet, romantiikka kuolee
                                                    anekdoottien seipäisiin
                                                                         olen turkulainen runoilija
                                                                            etsin menetettyä
                                                                              pehmoista raastupaa
                                                                               olen rauniokoira
                                                                                varjoni etruskinpitkä
                                                                                jääkauden jälki
                                                                                katselen kuinka talot
                                                                                vajoaa, härkä on
                                                                                    tiensä päässä, rannassa
                                                                                       pisteltynä
                                                                                          kurjenmiekoin

 

RESET, Poesia 2022

 

Kupittaanpuistossa sijaitseva pronssinen Hirvi-patsas paljastettiin 1969. Se on yksi kuvanveistäjä Jussi Mäntysen neljästä identtisestä pronssivaloksesta, muut kolme ovat Helsingissä, Lahdessa ja Viipurissa. 
Raadelman kartano sijaitsee Kaarinassa, vajaat 10 km Turun keskustasta.
Ilpoinen on kerrostalovaltainen kaupunginosa n. viisi km Turun keskustasta etelään. Ilpoisten kerrostalot ovat 1960-70-luvuilta, niiden keskellä sijaitseva ostoskeskus on rakennettu 1969.
Pallomaiseksi kasvavaa misteliä havaittiin ensimmäisen kerran luonnonvaraisena Ruissalossa 2016, nykyään sitä voi löytää jo laajemmalta Turusta ja lähialueilta.

Ton ja tän välissä

Ton ja tän välissä

         ton
         ja tän
välissä
repeää ruskeana joen työ
         jokapäiväisenä
         väistämättä
         kuin keskisormi
                  tunkeutuu syvemmälle
                  kimmeltävä etananpolku
                                                               bardo
                  viivoilta pudonneitten nuottien freejazz
                                                                        janoon soitettu
läpi ruutukaavan kuin halkeaisi jääpalojen muotti pää sanoisi naks
                  virtaava tanssilattia vuosikerta
vuosikerran perään pulppuaa punamultahautojen muurahaiskusta
jyrättyjen lehtojen kryptojen aromit
                  katedraalin juuriston puristamat öljyt
         minut kastettiin siihen
                  kauan sitten nyt olen taas kuiva ja
                                                               tulelle altis
         se on kuoliaaksivuotavien peltojen verta
         se on hirviöitä synnyttävien kirkonkylien hikeä
ilta liplattaa
         istun oluella sen reunalla se ei sano mitään
         lepatti yllä päivä tai yö
         se on mykkien jätkien pyörätie länteen
                  vehreinä sotkuvat hiljaa
                           siitä ei kiirettä enää ehtivät vuoroon
                  aina alas telakalle asti
hajareitisten siltojen helmojen alta
                           mehuista mehuiksi
liukenevat vuosisatoihin kotio ja rusinapullankauniit
                           neidot menevät naaraa paenneet
                                    ja yhteiseen mereen
                  vaikka sanovat mereksi ei se mikään
                  meri ole meri on
                  meren takana kun kääntyy ja katsoo takaisin sen yli niin
                           silloin se on meri ei vettä
                  minne joen kukinto puhkeaa
minne kaikki rytmit ja kaavat lopuksi
päätyvät sikin sokin soivat ja vajoavat yhtyvät bassot laulavat
härskiä laulua lakanat ja vartalot muuttuvat edestakas toisikseen

olen kävellyt sen hauenluisen hiljaisuuden reunaa ylös alas
kaupunkikoneen turvallinen kohina korvien tukkeena

                  ton ja tän välissä
ei mikään Mississippi ei mikään Ganges voi kivellä heittää yli ja
                  särkeä jotain
hulluimmat sukeltavat kaikki ympärillä puhdistuvat hiukan
jos on talvi laskeudutaan jäälle
                  säpsähdellään kun se paukahtelee
kun ammutaan kohti vain lapset ja isot lapset pomppivat tasajalkaa

mennään hylylle lyödään vasaralla rautakylkeen ei saada mitään vastausta
ei liikahda ruosteiset viisarit kummastellaan viimein jokainen itsekseen
lähdetään pois jonnekin lähdetään syömään syödään lisää ja vielä lisää

                  ei kyetä määrittämään alun kohtaa ei lopun

?Mitä te odotatte, Savukeidas 2006

Juha Kulmala, esittely

xomak109

Juha Kulmala

Runot runokartalla

Haukan paikka
Lauantai-ilta Runosmäessä
Olen turkulainen runoilija
Runo Tuomiokirkkopuistossa
Ton ja tän välissä

Juha Kulmala (s.1962) on Liedossa syntynyt ja varttunut, vuodesta 1982 Turussa asunut runoilija ja kirjailija.
Kulmala debytoi runoilijana Reviiri-antologiassa (Cultura & Turun ja Porin läänin taidetoimikunta) 1996. Hän on myös toiminut Lounais-Suomen Kirjailijat ry:n ja Runoviikko ry:n puheenjohtajana. Kulmala on saanut  Jarkko Laine kirjallisuuspalkinnon 2011 ja Tanssiva karhu -runopalkinnon 2014.

Runokokoelmia

…väärin kootut runot, Savukeidas 2002
?Mitä te odotatte, Savukeidas 2006 ( 2p. WSOY & NVL 2007)
Emme ole dodo, Savukeidas 2009
Pompeijin iloiset päivät, Savukeidas 2013
Ränttätänttä, Savukeidas 2017
Reset, Poesia 2022

Toimituksia ja suomennoksia

Sauvon Urheilijat 1935-2000, urheiluseuran historiikki, Sauvon Urheilijat ry 2002
Pjotr Kropotkin: Kapinahenki, toim. ja suomennos, Savukeidas 2009

Äänitteitä

Kuusi runoa cd:llä Runo & ääni, Savukeidas 2002
Joen jumalia pullolla päähän / Mies on sitonut palan katukiveä / Mastodontit / Älyköt / Soittakaa mulle blues, 2-cd:llä Ääniä lännestä – turkulaisia runoilijoita Säkeet-orkesterin kanssa 2015-2016 Live!, Lounais-Suomen kirjailijat ry 2018

Runovideoita

Utopian kuvayhteys pätkii (lyhyt versio) (Kirjan talo 2020)
Joka aamu (Turun lavatauti 2020)
Prufrock’n roll all night long (Turun lavatauti 2020)
Olen turkulainen runoilija (Turun lavatauti 2020)

Videorunoja

Family Butcher (nokturno.fi 2018)
Mätäkuu (nokturno.fi 2018)
Kesäkuu (nokturno.fi 2018)

Keikkataltiointeja

Juha Kulmala + Diodi Runoviikko-festivaalilla 2020 (Runoviikko 2020)

Lauantai-ilta Runosmäessä

Lauantai-ilta Runosmäessä

ishtar rynkyttää
kuin yöperho ikkunaa

jeesus kääntää stereot lujemmalle
kun seinän takana saatana hakkaa
muijaansa ja karvat pöllyää

dementtinen kali tanssittaa
rollaattoria rappukäytävässä

siddhartha ottaa saunakaljan
selaa koraania, pudistaa päätään ja
huokaa, aina tätä samaa

tyhjyyttä pattereissa, harhaa
ilmanvaihtokanavissa

puistossa pan kusee palavan
pensaan sammuksiin

jahve pummaa ohikulkijoilta
tulta halpaan sikariin

tyttö riisuu siipensä ja sanoo
                                             tervetuloa
                                             pupujen taloon

Ränttätänttä, Savukeidas 2017

Haukan paikka

Haukan paikka

         haukka
                           leijaa
Koroisten töyrään yllä
                                             laskeutumatta
                           pakenematta
leijaa tuulessa ristin puhkaiseman pellonkulman yllä

heinien maininki pelmuaa         linnut
vilisevät alla pihlajat kukkivat
vedet virtaavat kahden puolin
ohi iltapäivän sisiliskot vilahtavat
vajonneille kiville naimaan

yötä päivää pahvitelttojen yllä kiertää
Otava ympyrää suomalaisen avaruuden
pimeät aavat ylitetään viinan voimalla
kuin lapsena lopulta pelottaa hillittömän
riemukkaasti pelkkä ihminen itseään

voimme katsoa ylös ja katsoa alas
käyttää sanaa sielu
kuin sanaa erikoistarjous

                                    laskeutumatta
         pakenematta
haukka
         leijaa Koroisten                                             yllä
                                             naulitun töyrään

?Mitä te odotatte, Savukeidas 2006

Runo Tuomiokirkkopuistossa

Runo Tuomiokirkkopuistossa

sateena lankeaa vaahterankukat
tuoreet ruumiit maleksijan ylle
vihreää lyijyä aurinko räiskii
pusikoihin mullasta nousee juopot

punaisina autoja keltaisia rekkoja busseja pien paskaamia pyöriä tauotta
paukkuvia norsunkiljuvia kuormalavoja runkoja
                                                             elävää rojua
                                                    kuollutta rojua
                                                    kuskataan, kuitataan
                                                             sylistä toiseen

                                                    katsomossa polvet
                                                    itään ja länteen
                                          (karkeasti) kuin mielipiteet, penkillä
                                          paskaiset kynsienaluset silmien alla
                                                   lopeta jo ratsia,
                                                            olemme rikkeettömät
                                          sinä olet varjosi tytär, lakkaa
                                          vaatimasta rahoja takaisin
                                                            hyväksy
                                          tuhat tuijottavaa ikkunaa, istu
                                                                     viereen ja
                                                            tarjoa paukku
                                                   mitä tahansa
                                          pääni on puhdas
                                 mutta käsillä on
                        tietoa joka kirjoittaa sinut siihen, rakentaa lauseet
                                 vastoin asemakaavaa, ei
                                                            ole mitä paeta
                                                   voi hengästyä huvikseen
                                          kriitikko on kuollut ja kyllä kiitos
                                                            on kattava vastaus
                                                                     kysy mitä lystäät

 …väärin kootut runot, Savukeidas 2017