Olen turkulainen runoilija
katselen kuinka talot vajoaa saveen
hoilaaja jokeen
aurinko kauas Pansion taa
kohta yö pöyhii lehmukset
on helpompi kirjoittaa
rakkaudesta kuin rakastaa, on mukavampi
katsella maisemaa kuin peiliin
olen turkulainen runoilija
olen ikuinen mies yli laidan
kesäkuun matalassa akanvirrassa
olen onttoa romurautaa
kellumassa kitisten
kalpeiden nilkkojen kaislikossa
kuin järjetön mä oisin
olen hirvi Kupittaalla
mieleeni juolahtaa
kadottamieni kainaloittesi hapahko laventeli
kuulen satakielten marseljeesin kuin silloin
kun lemmenotteesi oli jännä kuin vapaamuurarin ensi kättely
oi miksi säästän päässäni tällaista krääsää
miksi kiinnyn nostalgiaan
kuin naamapaiseeseen
kohta yö sytyttää hevoskastanjat
olen turkulainen runoilija
kaikki täällä on sata vuotta
sinne tai tänne, Kaarle-herttuaa korsetissa
katkokävelevää paavonurmea alati venyvällä viimeisellä kierroksella
silti en lakkaa ihmettelemästä
paikallispuudutuksen
korutonta käytännöllisyyttä
olen painekyllästetty
mutta ymmärrän toki omistavan luokan tuskaa, kun ompelen
nappia, unelmoin kotletista ja tortusta, tunnustelen
viimeistä savuketta
kuin äkillistä nänniä
niinä hetkinä kaihoan
meininkiä ja kuukausipalkkaa, kaihoan ruusuporan ääntä, ruusuja, punaisia
kuin puskafarssin kynsilakka, ilta-auringon veri Raadelman tiilillä, punaisia
kuin täplä joka kertoo meidän olevan tässä. Tai Jupiterissa.
Nansen (zen-mestari, ei naparetkeilijä) sanoi: Se on kaikkialla!
hän ei ollut koskaan
piipahtanut Ilpoisten ostarilla
kun orvot lampunvarjostimet pyörivät
parkkiruutujen pölyssä
kuin risupallot mustavalkoisella preerialla
ja keittokomeroiden ikkunoissa
humanoidit pyyhkivät suupieliään odottaen
madonreikien avautumista
olen turkulainen runoilija
kohta yö avaa vaahteroiden napit
laho jäytää klubien toteemit
emme voi itse määritellä
sanojemme merkityksiä, konstaapeli
on viimein tajunnut sen ja vetänyt aseen esiin, kukaan
ei ole turvassa, pönttöihin tunkeudutaan
olen kuivahiivaa
lapsuudestani on jäljellä vain niistetyt riekaleet
nuoruudestani ei mitään
on lohkeilut henkeni astian emali
on mallastunut ivani ohra
sanotaan nyt rehellisesti: maailma
on pällien käsissä, lihaisa rapsakka pälliburgeri
järjetöntä, munatonta raivoa
kaikilla taajuuksilla, toisinaan
soitan rocklevyä ja vähäinen sieluni paisuu, tipuseni
tanssii, tiettynä hetkenä Kuu on misteli
kirkontornin latvuksessa
kohta aamu rassaa
tammien ikenet, romantiikka kuolee
anekdoottien seipäisiin
olen turkulainen runoilija
etsin menetettyä
pehmoista raastupaa
olen rauniokoira
varjoni etruskinpitkä
jääkauden jälki
katselen kuinka talot
vajoaa, härkä on
tiensä päässä, rannassa
pisteltynä
kurjenmiekoin
RESET, Poesia 2022
Kupittaanpuistossa sijaitseva pronssinen Hirvi-patsas paljastettiin 1969. Se on yksi kuvanveistäjä Jussi Mäntysen neljästä identtisestä pronssivaloksesta, muut kolme ovat Helsingissä, Lahdessa ja Viipurissa.
Raadelman kartano sijaitsee Kaarinassa, vajaat 10 km Turun keskustasta.
Ilpoinen on kerrostalovaltainen kaupunginosa n. viisi km Turun keskustasta etelään. Ilpoisten kerrostalot ovat 1960-70-luvuilta, niiden keskellä sijaitseva ostoskeskus on rakennettu 1969.
Pallomaiseksi kasvavaa misteliä havaittiin ensimmäisen kerran luonnonvaraisena Ruissalossa 2016, nykyään sitä voi löytää jo laajemmalta Turusta ja lähialueilta.