ton
         ja tän
välissä
repeää ruskeana joen työ
         jokapäiväisenä
         väistämättä
         kuin keskisormi
                  tunkeutuu syvemmälle
                  kimmeltävä etananpolku
                                                               bardo
                  viivoilta pudonneitten nuottien freejazz
                                                                        janoon soitettu
läpi ruutukaavan kuin halkeaisi jääpalojen muotti pää sanoisi naks
                  virtaava tanssilattia vuosikerta
vuosikerran perään pulppuaa punamultahautojen muurahaiskusta
jyrättyjen lehtojen kryptojen aromit
                  katedraalin juuriston puristamat öljyt
         minut kastettiin siihen
                  kauan sitten nyt olen taas kuiva ja
                                                               tulelle altis
         se on kuoliaaksivuotavien peltojen verta
         se on hirviöitä synnyttävien kirkonkylien hikeä
ilta liplattaa
         istun oluella sen reunalla se ei sano mitään
         lepatti yllä päivä tai yö
         se on mykkien jätkien pyörätie länteen
                  vehreinä sotkuvat hiljaa
                           siitä ei kiirettä enää ehtivät vuoroon
                  aina alas telakalle asti
hajareitisten siltojen helmojen alta
                           mehuista mehuiksi
liukenevat vuosisatoihin kotio ja rusinapullankauniit
                           neidot menevät naaraa paenneet
                                    ja yhteiseen mereen
                  vaikka sanovat mereksi ei se mikään
                  meri ole meri on
                  meren takana kun kääntyy ja katsoo takaisin sen yli niin
                           silloin se on meri ei vettä
                  minne joen kukinto puhkeaa
minne kaikki rytmit ja kaavat lopuksi
päätyvät sikin sokin soivat ja vajoavat yhtyvät bassot laulavat
härskiä laulua lakanat ja vartalot muuttuvat edestakas toisikseen

olen kävellyt sen hauenluisen hiljaisuuden reunaa ylös alas
kaupunkikoneen turvallinen kohina korvien tukkeena

                  ton ja tän välissä
ei mikään Mississippi ei mikään Ganges voi kivellä heittää yli ja
                  särkeä jotain
hulluimmat sukeltavat kaikki ympärillä puhdistuvat hiukan
jos on talvi laskeudutaan jäälle
                  säpsähdellään kun se paukahtelee
kun ammutaan kohti vain lapset ja isot lapset pomppivat tasajalkaa

mennään hylylle lyödään vasaralla rautakylkeen ei saada mitään vastausta
ei liikahda ruosteiset viisarit kummastellaan viimein jokainen itsekseen
lähdetään pois jonnekin lähdetään syömään syödään lisää ja vielä lisää

                  ei kyetä määrittämään alun kohtaa ei lopun

?Mitä te odotatte, Savukeidas 2006