Kolise kaapissa, kokoa itsesi,
kuvittele että alahuulesi on
pajatsonkuppi, odota, siihen
lätkäistään Varsinais-Suomen leima.

Kaahaa alas Kaskenmäkeä friskissä tuulessa
ja toivo että sokea setä löytää keppinsä
luurakkineesi pinnojen väliin, lennä
yli joen kaupunginvaltuuston käsiin.

Jää jumiin, tuijota hurmoksessa
valtuutettujen elehdintää, sivele
tuolinkarmia kuin poimullisia aivoja,
laula ihana laulu Auran rannoista.

Ota iisisti, lopeta kaukopuhelut,
vaihda haikuihin, ota osaa yhteisiin
harrastuksiin, unelmoi teurastavasi,
tekeydy asialliseksi, kuvittele työskenteleväsi.

Ajattele aakkosellisesti, palvo Paavo
Aition charmia, tekeydy joskus kuoliaaksi,
keksi kaikenlaista hauskaa, yllätä itsesi,
lue esimerkiksi Turun Sanomia ja hämmästy.

Kätkeydy nimimerkin taakse ja ulvo väärällä
hetkellä, älä välitä oudosta löyhkästä
joka kumpuaa huoneesi nurkasta, ole
niin kuin et olisi, tunnusta turkulaisuutesi.

Vietä rattoisa ilta turmiossa,
yritä ymmärtää repijöiden näköjantoja,
älä käytä omituisia sanoja, tunnusta
että soitat joskus ukulelea.

Ole korrekti, lue taas Turun Sanomia,
älä sano mielipidettäsi koskaan ääneen,
unohda menneet, annan vankkumaton tukesi
Turun Messuille, tulevaisuudelle.

Anna housujesi tipahtaa lattialle,
vilkaise kameroiden suuntaan,
alistu kohtaloosi,
kohtaa alistajasi.

Etäisten lauseiden mies, Tammi 1980