kärsimys jalostaa
nobody loves you when you’re down and out
jalostaa yksinäisyyteen
    kliseistä rakennuspuut, latteuksista kivijalka, valheista suojamaali
eikä ala julkinen toiminta, ei saavu juna johon ei kuitenkaan astuisi
        savuke parvekkeella kuin salaisuutta kantaisi,
katkeruudella hakatut matot, tiskivedessä kuivatut kädet.
(ja hän sanoi kosketustani maagiseksi)
teksti-tv:n pistepörssit
ja yksi onnistunut ajatus
jolle et seuraa löydä

päivän ensimmäinen savuke
avaa helvetin portit
hämeenkadulla
autot mylvivät
kuin espanjan härät

tuomiokirkon etäiset keskiyön lyönnit
                minun elämäni on
                vapisevien sormien välissä
                palavasta savukkeesta
                lumipyryyn napsautettu
                purukumisiru

minun puuni ei tee hyvää hedelmää
                se hakataan pois ja heitetään tuleen
sillä niin on ulvonut erämaan tuuli
ja pienimmäksi minua kutsutaan
vaan sinä, kun rukoilet
mene kammioosi ja sulje ovet
ja rukoile Isääsi, joka on salassa;
ja sinun Isäsi, joka salassa näkee,
maksaa sinulle
mutta minun kieleni on kuivunut
ja silmäni
valosta sokeat
ja ruumiini
ikävään sammunut

kun mies tappaa itsensä
on se kavereille pelkkä juoru
mutta miehen vanhemmat
katsovat vanhoja valokuvia
ja muistavat kuinka mies oppi
kävelemään
ja kikatti

kuunnella hiljaisuuden sirinää
toivoa silmilleen rauhaa
kiirastulen lohtu
sovittaa kaikki väärät tekonsa

Punainen, tähdetön, Kaarinan kaupunki 2017

Mätäjärvi oli keskiajalla vastapäätä tuomiokirkkoa, nykyisten Vähä-Hämeenkadun, Hovioikeidenkadun ja Kerttulinkadun alueella sijainnut matala järvi ja kosteikko, jota käytettiin epävirallisena kaatopaikkana, kunnes se kaupungin kasvaessa 1600-1700-luvulla vähitellen kuivattiin ja täytettiin.