Kellonsoittajankatu 7
Märkä kallio kiiltää,
Kerttulin kaljuilla oksilla
muistojen köysien rutina
Muuan miehen mutina: heit mul markka
Ja sepelillä seppelöity kadunpätkä, betoninen ränni
juoksuttaa meitä kuin kuningasvettä
kievarin kultaiseen hehkuun
Aika on ajaton, rajaton ja nuori
Kolikot sulaa aamun vaahtoavaksi kellaksi
Kellonsoittajankatu kaupungiksi,
jonka reunalla talot huputetaan,
tiputetaan,
hukutetaan
kuutamon kutomaan kutuun
Tuttujen talojen, katonharjojen
katveessa katseet löytää toistensa luo
Ja Aurakatu kakkosessa
täysi salillinen äänestää tyhjää