Jään katulampun sateen alle


Jään katulampun sateen alle,
valo pisaroi poplarin hartioilla.

Hatunlierin varjosta: maisema vakaa,
tuossa elämäni piiri, tuossa makaa

koordinaatteja nuoruuden, Daniel Hjortin katu,
omakotitalon rapatun seinän vinttihuone,

rautalankabändin harjoitukset siellä,
kirjoina Jerry Cotton ja kellastunut Valitut Palat;

unelmina ensi lauantai, oma nainen,
juhannukseen vielä kuukausi ja viikko –

töissä telakalla, hitsareitten orja,
ensi tilistä mokkanahkakengät, Vin rouge d’Algerie.

Olen nuoruuteni eturivissä,
seison Tuomiokirkon varjossa, täytän omaa tilaani.


Tämä yö on taikayö.
Otava 2004.