Jään katulampun sateen alle
Jään katulampun sateen alle,
valo pisaroi poplarin hartioilla.
Hatunlierin varjosta: maisema vakaa,
tuossa elämäni piiri, tuossa makaa
koordinaatteja nuoruuden, Daniel Hjortin katu,
omakotitalon rapatun seinän vinttihuone,
rautalankabändin harjoitukset siellä,
kirjoina Jerry Cotton ja kellastunut Valitut Palat;
unelmina ensi lauantai, oma nainen,
juhannukseen vielä kuukausi ja viikko –
töissä telakalla, hitsareitten orja,
ensi tilistä mokkanahkakengät, Vin rouge d’Algerie.
Olen nuoruuteni eturivissä,
seison Tuomiokirkon varjossa, täytän omaa tilaani.
Tämä yö on taikayö. Otava 2004.