Itäharjun bunkkereilta näkee kauas.
Katson alas korjaamon pihaan.
Astraa ei vielä näy.
Olen odottanut neljä tuntia, lukenut Ilta-Sanomaa.
Jätin 12-suvuisen kuninkaallisen hääliitteen selaamatta.
Alhaalla grillillä join kahvia.
Duunarit, haalarimiehet tehdashalleista
ja liukuhihnoilta
murkinoivat ruokatuntiaan, epäilevät Timo Soinia
takinkäännöstä. Sanoivat perkele
ja murisivat sinappia viiksistään.
Tallustelin tavarataloon, pikkuvarpaani vuoti verta.
Ostin vaimolle syntymäpäivälahjan.

Jatkosodan alkaessa täällä toimi Turun ilmatorjunta.
Kun olin kymmenen,
eno toi minut tänne.
Bunkkereissa asusti reinoja ja erkkejä,
hiljaisia metsien miehiä.
Nyt kaupunki on hitsannut luukut kiinni.
Pusikko on täynnä tyhjiä maalipurkkeja.
Betoni on värikkäämpää kuin ennen.
Eno kuoli viisitoista vuotta sitten juhlittuaan
pyöreitä nelikymppisiään.
Patologin papereissa kerrottiin vainajan nauttineen
runsaasti korvikealkoholia ennen kuolemaa.

Minulla on sängyn alla enolta
saamani Korkeajännitykset.
Meren takana tuleva kuningas sai prinsessansa.
Korjaamolta soitetaan.
Kertovat, että autossani on sakkorenkaat.

Dumdum, MKK 2012