Turku 10
Katselen hiljnenevää toria
niin kuin katsotaan sellaisia asioita,
jotka miellyttävät, mutta eivät ole vielä kovin tuttuja:
välinpitämättömästi ihaillen.
Vieraassa kaupungissa on helppo olla,
ihmetellä ymmärtäväistä pilvistöä
oluen tuttavallinen maku suuhun nukahtaneena.
Sireenien äänet ovat täällä erilaisia,
mutta niiden merkitys on sama kaikkialla.
Ajatukset ovat puolestaan kuin hattu,
ne haluavat muokkautua päähän sopiviksi.
Jos hattua uskaltaa välillä kohteliaasti kohottaa, päästää päästä pois,
niin useimmiten sieltä löytyy uusia ajatuksia, niin monia ristiriitoja,
että toisinaan niistä saa kuristettua paperille lähes järkeviä lauseita.
Siten minä määrittelen runouden,
jos vaikka joku joskus sattuisi kysymään.
Kunnes oppii kävelemään, Helsinki Poetry Connenction 2011