Vätin miehen kanssa
kirjallisuuspalaveri
Liljan patsaalla.
Minulla oli oluttölkki
ja pieni Jägermeister.
Vätin miehellä
pari oluttölkkiä
ja puolenlitran Koskenkorva.
Pistimme Suomen
runouden ojennukseen.
Soitimme Mika Terholle
ja Timo Hännikäiselle.
Asiana Turun Runoseminaari
kulttuuripääkaupunkivuonna
2011.
Haukuimme hesalaisia
hakukonerunoilijoita.
Kehuimme Saarikoskea
ja Eino Leinoa.
Pena esitteli Parabellumiaan
runoseminaarissa 1962.
Nyt oli aika
hakea Suomi-konepistooli.
Emme olleet kumpikaan
käyneet armeijaa.
Minä olin sivari,
Vätin mies hullu.
Siirryimme joenrantaan
Titanikin terassille.
Alkoholi meni päähän
heitimme legendaa
paikalle osuneille
kuvataiteilijalle
ja toimittajalle.
“Olen körttiläinen”,
Vätin mies sanoi.

Haitin runot, Savukeidas 2013

“Liljan puiston” eli Runeberginpuiston rakentaminen aloitettiin vuonna 1834 ja se sai valmistuttuaan nimeksi Tullihuoneentori lähellä sijainneen tullihuoneen mukaan. Puistoa nimitettiin myös Keittohuoneen puistikoksi kiviterassin alla olleen merimiesten yhteiskeittiön vuoksi.
1927 puistoon sijoitettiin Wäinö Aaltosen veistämä punagraniittinen Lilja-patsas, joka oli Turun kaupungin ensimmäinen julkinen taidehankinta. 
Liljan patsaan lakitus kuuluu turkulaiseen vappuun. Patsas sai ylioppilaslakin päähänsä ensi kertaa keväällä 1929, ja lakitusperinne on jatkunut katkeamatta vuodesta 1945.
Merimiesten keittohuone muutettiin 1929 sähkölaitoksen muuntamoksi, ja 1960-luvulla sen lounaispäätyyn rakennettiin luola, johon sijoitettiin vessa, kioski ja puhtaanapitolaitoksen varasto. Noihin tiloihin avautui vuonna 1988 nykyinen Titanik-taidegalleria.
Vätti on kaupunginosa Turun keskustan ja rautatien pohjoispuolella, Satakunnantien ja Tampereen valtatien välissä.

Ostin vitosen lipun
hyvissä ajoin ennakkoon.
Olin kaksi päivää
ennen keikkaa selvin päin.
Sitten perjantaina
varustauduin pohjilla
ja taskumatilla.
Adverts on legenda,
sen nokkamies TV Smith
tänään Turussa.
Lahjoitin punkmiehelle
englanninkieliset
painotuotteeni.
Hän oli lopettanut
ruokailunsa
ja käyttäytyi
kohteliaasti:
“Minä pidän 
runoudesta”, hän
artikuloi pehmeästi.
Juttelimme hieman
vanhoista punkjutuista.
Kävin ostamassa
pikkusikareita
ja varasin loosin.
Tuttuja alkoi
virrata paikkaan,
joitain heistä
olin tavannut
1980-luvulla.
Jaloviinaa
ja olutta
tuli pöytään.
Keikka meni
vähän ohi.
Oksensin
bussipysäkillä
ja vielä
kerran
päästyäni
nukkumaan.

Haitin runot, Savukeidas 2013

Tietysti
tapaan Citymarketin kahvilassa
Teemu Hirvilammin
kirjoittamassa runoa
sen nainen on terapiassa
ja Teemu venttaa
mustan kahvin ääressä
“Mitä sä täällä teet?” se
kysyy, vaikka olen
asunut Turussa
15 vuotta. Itse
asuu Sipoossa, radan varressa
koiran kanssa

Pyhä kankkunen, Savukeidas 2004

“Voi vittu, nyt ei nähdä
Pikkukakkosta”, poika sanoo
kun sähköt katkeavat
Siwa-reissulla.
Pientalojen ikkunoista heijastuu
hiljainen kaupunginosa.
Toisen kerran
pojat pitkäsatulaisten pyörien
selässä kysyvät: “Tiedätkö
missä Afrikka on?”
Kun mietin sanoja
kulman takaa ajaa
somalityttö
suurella naistenpyörällä.
Pojat huutavat: “Afrikka!
Missä sä olet ollut! Me
ehdittiin jo huolestua susta!”

Pyhä kankkunen, Savukeidas 2004

Pitkä ja Laiha nojailivat
Tinatuopin ovenpieleen.
Sormissa paloivat tupakat.
Pitkän suu oli Laihan korvassa.
Jäin pois bussista, kello oli
12 päivällä.
Kävelin viinikauppaan.
Myyjä auttoi minua
sushiviinin valitsemisessa,
otin kärryyn lisäksi
punkkua ja portteria.
Minua julkisesti parjannut
kirjailijakollega
tuli kassalle jälkeeni,
jäin vaihtamaan pari
sanaa.
“Mitä sinulle kuuluu?
Oletko julkaissut
jotain viime aikoina?
Jostain syystä
minulla on yhä veren
haju sieraimissani.”
“Kaikki on hyvin”,
vastasin rehellisesti.
Lähdimme tahoillemme,
nousin bussiin.
Pitkä ja Laiha nojailivat
Tinatuopin ovenpieleen.

Haitin runot, Savukeidas 2013

Tinatuoppi on 1988 avattu pubi ositteessa Eerikinkatu 8. Tunnettu vakioasiakkaistaan ja jukeboksistaan.

Tapani Kinnunen

Runot runokartalla

Graceland (baari)
Ilta runoilijoiden seurassa
Kupittaa
Toukokuu
Vasaramäki
Viinikauppa

Tapani Kinnunen (s.1962) on syntynyt Joensuussa ja asunut Turussa vuodesta 1987. Yhdentoista runokokoelman lisäksi Kinnuselta on julkaistu myös mm. viisi omaelämänkerrallista romaania.

Runokokoelmat

Nauru pimeästä huoneesta (1994, Pahan Kukka)
Tupakoiva munkki (1996, Pahan Kukka)
Show Time (1998, Sammakko)
Alaskan runot (2001, Enostone)
Pyhä kankkunen (2004, Savukeidas)
Hard Core (2006, Ek Zuban, Middlesbrough, U.K.) yhteiskokoelma Angela Readmanin kanssa
Englantilainen keittiö (2007, Savukeidas)
Amerikkalainen parranajo. Runot 1994 – 2009 (2009, Savukeidas)
Haitin runot (2013, Savukeidas)
Ranskalainen suudelma (2016, Savukeidas)
Maitoa ja alkoholia (2020, Enostone)

Romaaneja

Noustiin kellareista. Robustos, 2014. 
Julkinen eläin. Robustos, 2015. 
Kuumat raiteet. Robustos, 2017. 
Päässä nykii. Robustos, 2019. 
Helter Skelter. Robustos, 2021. 

Runovideoita

Runoja kokoelmasta Maitoa ja alkoholia , 2020.
Viikate, 2013. 
Runoja Masan Baarissa, 2020. 
Kiho, 2020. 

Keikkatallenteita

Runoviikko-festivaalilla 2020. 
Runoutta Liedossa 2020. 
Runo & Rock 2010. 
Annikin Runofestivaaleilla 2010. 

Mokasin Titanikissa.
Oluthumalainen kaheli
heitteli pulloja.
Aurajoki virtasi ohi.
Maassa oli lunta.
Maksanut yleisö
sai vastinetta.
Tuuli puhalsi.
Kamera kävi.

Show Time, Kustannusliike Sammakko 1998

Titanik on taiteilijajärjestö Arten vuonna 1988 perustama nykytaidegalleria osoitteessa Itäinen Rantakatu 8.