Jarrumiehenkatu

Jarkko Laine: Jarrumiehenkatu

Paavo Nurmi asui tietenkin täällä, ei millään
Vauhtikujalla. Hän ehti asua myös Itäisellä
pitkäkadulla ja Raunistulassa, josta joulun
aikoihin 1903 perhe siirtyi Jarrumiehenkatu 4:n
osakkeeseen, piharakennuksen parihuoneisiin.
Paavo Nurmi oli silloin 6-vuotias. Emme tiedä,
mitä hän sai joululahjaksi, joulukirkossa hän
kävi kuitenkin, se oli isän tahto. Juoksemisen
hän aloitti kolme vuotta myöhemmin, isompien
poikien perustamassa urheiluseura Toverissa.
”Juoksimme toisinaan aina 10 km, ja tällaisesta
harjoittelemisesta oli seurauksena, että kintut
olivat aina hellät. Mutta kipua tai haluttomuutta
juoksuun ei sopinut milloinkaan tuoda näkyviin,
sillä se olisi mielestämme osoittanut heikkoutta.”
Mies jonka meno oli kellon käyntiä.
Omalle kasvattajaseuralleen, Turun
Urheiluliitolle, hän oli uskollinen urheilu-uransa
loppuun asti. Minäkin olisin ollut: Urheiluliiton
kokomustassa asussa on eksistentialismin tuntua.
Kutsunnoissa turkulaiset nuorukaiset joutuivat
kohtaamaan Urheiluliiton kerhotalossa koko
seinän kokoisen Paavo Nurmen kuvan.


Soutajat Aurajoella
, Kirja-Aurora ja Turkuseura – Åbosamfundet ry, 2001

Toivolankatu

Jarkko Laine: Toivolankatu

Viimeisessä talossa asui kansakouluaikainen
ihastukseni, Enja. Koko kesäloman ajan poljin
polkupyörälläni Kunnallissairaalantieltä
Huvituksentielle ja takaisin. Ajattelin, että edes
kerran minun on pakko nähdä kaipaukseni esine,
mutta tilastot ovat tilastoja, todellisuus todellisuutta.
Se oli pohkeitteni kesä.


Soutajat Aurajoella
, Kirja-Aurora ja Turkuseura – Åbosamfundet ry 2001

Pallivaha

Jarkko Laine: Pallivaha

Seurusteluravintola Hugossa olen oppinut, että
Pallivaha tarkoittaa pyöreää
siirtokivenlohkaretta.
Minulle itselleni nimi tuo mieleen sanonnan
”kiiltää kuin kiinalaisen munat”.


Soutajat Aurajoella
, Kirja-Aurora ja Turkuseura – Åbosamfundet ry 2001

Se on meidän Eeva

Se on meidän Eeva

Se on meidän Eeva taikka Cassady kun laulaa,
Kupittaankatu pimeä kumpaankin suuntaan.

Sileätä ilma, kesälämmintä jo.
Kulkeako vai eikö? Kaikellako itseänsä kuurnita?

Kissa tulee nilkkoihini, ruohikossa kahisee.

 

Tämä yö on taikayö, Otava 2004

Jään katulampun sateen alle

Jään katulampun sateen alle


Jään katulampun sateen alle,
valo pisaroi poplarin hartioilla.

Hatunlierin varjosta: maisema vakaa,
tuossa elämäni piiri, tuossa makaa

koordinaatteja nuoruuden, Daniel Hjortin katu,
omakotitalon rapatun seinän vinttihuone,

rautalankabändin harjoitukset siellä,
kirjoina Jerry Cotton ja kellastunut Valitut Palat;

unelmina ensi lauantai, oma nainen,
juhannukseen vielä kuukausi ja viikko –

töissä telakalla, hitsareitten orja,
ensi tilistä mokkanahkakengät, Vin rouge d’Algerie.

Olen nuoruuteni eturivissä,
seison Tuomiokirkon varjossa, täytän omaa tilaani.


Tämä yö on taikayö.
Otava 2004.

”Sinä olet ihan oikeasti tomppeli”, sanoo vaimoni

"Sinä olet ihan oikeasti tomppeli", sanoo vaimoni

Rautatieasemalla tuli vastaan mies
             huusi: Anteeksi, anteeksi,
mun täytyy nyt saada sairasauto
                                      mun tulee pää ulos päästä,
                          minä halusin auttaa
mutta vaimo sanoi ”Sinä olet ihan oikeasti tomppeli,
                           älä jokaiseen hulluun sekaannu”,

niin kai sitten; se mies juoksi Humalistonkadulle ja huusi,
ehtikö Kiltaan asti vai pysähtyikö Thrinaxiin,
tästä on jo aikaa mutta yhä uskon että mies oli tosissaan,
kuolinilmoituksista vain ei näe kuolinsyytä.

Tämä yö on taikayö, Otava 2004

Itäinen Pitkäkatu 70

Jarkko Laine: Itäinen Pitkäkatu 70


Ovi, uudelleen maalattu, uudelleen nimetty,
yllään peltinen sadekatos jossa vedin leuan,
alustan matala ovi, sähkömittariarkku, ruumiin
mittainen, sahapukki, hakkuupölkky, kylmät
illat jolloin ei slipoveri eikä klapinhakkuu
lämmittänyt, pieni vintin ikkuna, kenkälaatikon
kokoinen, juuri muistikuville oma,
ikkuna katsoo vihaisesti: ”Jakke-boy!
etkö muista suvisia päiviä jolloin makasit
mahallasi ja tuijotit tulevaisuuteesi
joka piili laiskasti vaeltavissa pilvissä,
pulujen kujerruksessa, sahanpurun tuoksussa,
etkö sateisia päiviä jolloin pisarat
rummuttivat kattoa, hämärä muuttui
lahon puun makeaksi tuoksuksi. Niin suuria
kuvittelit että silmäsi kostuivat, eikä
suustasi olisi saanut ulos ääntäkään,
eihän, my old pal.”
Niin puhuu ikkuna. Ja totta. Vain talvisin
en sen takaa katsonut tuleviin. Silloin
sitä peittivät jäiset kukkaset.
Tulee talvi jolloin kuuran läpi katselen
kaikkea, rakasta suven maata. Myöskö
siitä vaikenen?


Pyhä maanantai.
Otava, 1991.

Näissä kortteleissa

Jarkko Laine: Näissä kortteleissä

Turku
taivaan alla
ja nyrkissä.

Sanomatta mitään on päivän tomu
                                              katujen yllä.
Asfaltti jäähtyy, raitiotien kiskot.
Tuuli herää vähitellen,
                          se tulee Kupittaan asemalta päin,
                          pitkin katua,
                                          katuojia.

Huoneessa intialainen musiikki,
sen soundi, diggaa,
                           ei sanaakaan siitä improvisoinnista
           mikä värähti jokilautan myötä.

ON mentävä.

Ruoho ei ulotu edes nilkkaan.

Ja oliko Buddha mikään pummi?
Li Po armoton deeku?

Dean Martin laulaa sävelradiossa
                  – minä annan sinulle puketin ruusuja
                                  joka kerrasta kun särjit sydämeni.

Jostain lifti jokaiseen suuntaan.

Onnellinen kulkija ei avaa viittaansa kuulle;
                 suu pullollaan savua,
hampaiden välissä piippu, jalat liikkuvat.

Yli sillan.

Sillan alla.

Katuvalot eivät syty, auto rullaa hitaasti
                                              ohi tummien talojen.

Sormet hajamielisesti takovat tuolinselkää.

Varjo nousee pystyyn kun nousen pystyyn.

 

Muovinen Buddha, Otava 1967

Jarkko Laine, esittely

Jarkko Laine 1993. Kuva Kai Nordberg

Jarkko Laine

Runot runokartalla

Itäinen Pitkäkatu 70
Jarrumiehenkatu
Jään katulampun sateen alle
Näissä kortteleissa
Pallivaha
Se on meidän Eeva
”Sinä olet ihan oikeasti tomppeli”, sanoo vaimoni
Toivolankatu

Jarkko Laine syntyi Turussa 17.3.1947. Hän kuoli lyhyen ja vaikean sairauden jälkeen 19.8.2006.

Laine debytoi kirjallisuuslehti Parnasson lyriikkakilpailussa 1967 ja esikoiskokoelma Muovinen Buddha ilmestyi saman vuoden syksyllä. 1960-70 -lukujen vaihteessa Laine teki performanssiryhmässä Suomen Talvisota 1939-1940 turkulaista undergroundia yhdessä mm. Markku Innon ja Harrko Koskisen kanssa.

Laineelta julkaistiin kaksikymmentä runokokoelmaa ja seitsemän romaania, niiden lisäksi novelleja, mieteproosaa ja sitaattiantologioita. Hän kirjoitti myös näytelmiä ja kuunnelmia sekä suomensi mm. Mark Twainia, Bram Stokeria, Richard Brautingania, William Shakespearea ja amerikkalaista lyriikkaa. Turun kaupunkimaisemat ja historia, etenkin Kupittaankadun ja Martin kulmat sekä Aurajoen telakka- ja tehdasrannat ovat mukana monissa Laineen teksteissä koko hänen tuotantonsa ajan.

Laine tunnetaan myös rock-sanoituksistaan. Suomen Talvisota 1939–1940 -yhtyeen Underground-Rock LP:n (1970) myötä Laine nousi suomalaisen rocklyriikan uudistajaksi. Laineen tekstejä ja suomennoksia ovat myös monet Rauli Badding Somerjoen levytykset, mm. ”Bensaa suonissa” (1970), ”Hymyile Miss Universum” (1970) ja ”Pilvet karkaa, niin minäkin” (1970) ja ”Fiilaten ja höyläten”.

Laine toimi Parnasson toimitussihteerinä 1969 − 86 ja päätoimittajana vuosina 1987 − 2002. Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana Laine toimi vuosina 1987 − 2002.

Laineella on nimikkoseura Jarkko Laineen seura ry, ja hänen mukaansa on nimetty vuodesta 2011 lähtien kahden vuoden välein – nykyään kolmen – jaettu Jarkko Laine -palkinto. Turussa Stålarminkatu 2:ssa sijaitsee nykyään Jarkko Laineen puistikko, ja Kupittaankatu 69:n portinpielestä löytyy taiteilija Erik Mäkisen tekemä Jarkko Laineen muistomerkki.

(Valokuva: Kai Nordberg / Otava)

Runokokoelmat

Muovinen Buddha., Otava 1967
Tulen ja jään sirkus, Otava 1970
Niin se käy, Otava 1971
Nauta lentää, Otava 1973
Valitut runot, Otava 1975.
Viidenpennin Hamlet, Otava 1976
Paratiisi, Otava 1978
Elämä on vuokrahuone, Otava 1980
Amerikan cowboy, Otava 1981
Villiintynyt puu, Otava 1984
Elokuvan jälkeen, Otava 1986
Traagisen runoilijan talo, Otava 1986
Oodi eiliselle sanomalehdelle, Otava 1989
Pyhä maanantai, Otava 1991
Iloisen neekerin katu, Otava 1992
Savukkeen sininen ajatus, Otava 1997
Sateen ääni on niin yksinäinen ääni, Otava 2000
Sanomalehtien kahinassa maailman hiljaisuus, Otava 2001
Elsassin tytön runot, Otava 2003
Tämä yö on taikayö, Otava 2004
Jumala saalistaa öisin, eli, Jobin kirjaan meidän on aina palaaminen, Otava 2005
Ensimmäinen pastis plataanien alla, Savukeidas 2007
Tähden harjalta: Valitut runot, Otava 2008

Proosaa

Haamumaili, romaani, Otava 1968
Niin kulki Kolumbus, romaani, Otava 1969
Kuin ruumissaatto, romaani, Otava 1970
Vampyyri eli miten Wilhelm Kojac kuoli kovat kaulassa, romaani, Otava 1971
Nick Naantali itäisillä mailla, romaani,  Otava 1974
Futari: Lehtiä potkupalloilijan salatusta elämästä, romaani, Otava 1977
Vaikeita asentoja, romaani, Otava 1982
Saksalainen vävy, novelleja, Otava 1988
Maailman yksinäisin mies ja muita todellisia kuvitelmia, kertomuksia, Otava 1992
Räävelinkadun hullu parturi, novelleja, Otava 1996
Mustakantinen vihko: Muistiinpanoja, J. Laine 1999
Soutajat Aurajoella. Lehtiä muistiinpanovihosta, Kirja-Aurora 2001
Laine, Jarkko & Into, Markku & Numminen, M. A.: Naapuri, Johnny Kniga 2002
Toinen mustakantinen vihko: Kriipustuksia, muistiinpanoja, reunamerkintöjä, Enostone 2003
Intialainen horoskooppi ja muita satunnaisia makulatuurikatkelmia, Johnny Kniga 2003
Tupakointi on halvempaa kuin rakentaminen, Johnny Kniga 2006
Kolmas mustakantinen vihko: Muistiinmerkintöjä, Johnny Kniga 2007

Näytelmiä

Virtasen Masa, 1972
Konstaapeli ja Suhonen, 1972
Kauniita unia beibi, 1973
Mitä merkillistä metsässä, 1973

Toimituksia

Underground, toim. ja suomennos, mm. Jerry Rubin, Abbie Hoffman, Otava 1970
Putelille puhelen, Otava 1978
Runoja rakkaudesta, Otava 1979
Häijyjen ajatusten sanakirja, Otava 1979
Suuri sitaattisanakirja, Otava 1982
Jarkko Laine & Keijo Ilmanen: Naisesta hellästi, häijysti, Otava 1983
Gaudeamus igitur – aforismeja nuorille, Otava 1985
Johtajan sitaattikirja, Otava 1988
Runon suku, valikoima käännöslyriikkaa, Otava 1990
Valoksi maan päälle – Viljo Kajavan kauneimmat joulurunot, Otava 1998
Viljo Kajava: Sinusta, minusta, hissistä ja jazz-bandista, Otava 2000
Te naiset, te naiset: Sitaatteja vain naisilta. Valokuvat: Irmeli Jung, Otava 2006

Suomennoksia

Mark Twain, Huckleberry Finnin seikkailut, 1972
Mark Twain, Tom Sawyerin seikkailut, 1973
Richard Brautigan, Taimenenkalastus Amerikassa, Otava 1974
Richard Brautigan, Melonin mehu, Otava 1975
Richard Brautigan, Kartanon peto, Otava 1977
Bram Stoker, Dracula, Otava 1977

Haastatteluja ja muita taltiointeja netissä

”Nuori Jarkko Laine uskoi runoon ja alkukommunismiin”: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/11/03/nuori-jarkko-laine-uskoi-runoon-ja-alkukommunismiin
”Suomen Talvisota 1939–40 toi maanalaisen menon radioon”: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/10/15/suomen-talvisota-1939-40-toi-maanalaisen-menon-radioon
”Suomen Talvisota 1939-1940”: https://elavamuisti.fi/aikajana/suomen-talvisota-1939-1940